TEKNIIKKASUKELLUS
Monet kiinnostavat sukelluskohteet sijaitsevat sellaisissa olosuhteissa, joissa tarvitsemme
tietämystä siitä, kuinka mm. sukellusaika ja syvyys vaikuttavat kehoomme. Tekniikkasukellus
eroaa virkistyssukelluksesta siten, että olosuhteet vaativat erityisiä varusteita, taitoja ja koulutusta.
Ero virkistyssukelluksen ja tekniikkasukelluksen välillä voidaan katsoa olevan 40 metrin syvyys.
Lisäksi olennaisena erona näiden kahden välillä voidaan pitää niin sanottua kattoa, jolla
tarkoitetaan esimerkiksi dekokattoa tai luolan-/hylyn kattoa, jotka estävät suoranousun pintaan.
Tekniikkasukellus vaatii kahdennetun järjestelmän varusteet, eli tuplasäiliöt, kahdet alentajat sekä
annostimet, kuivapuku (tai muu kahdennettu nostoväline) sekä sukellusvalo ja varavalo.
Tekniikkasukelluksessa voidaan käyttää hengityskaasuna paineilmaa tai erilaisia seoskaasuja,
kuten nitroxia tai trimixiä. Pukukaasuna voidaan käyttää myös argonia.
Luolasukellus on yksi osa tekniikkasukellusta. Suomessa kohteet ovat kaivoksia, jotka vaativat
syvyyden puolesta tekniikkasukelluksen ymmärtämistä ja osaamista. Luolasukellus asettaa omat
vaatimukset varusteille ja sukeltajan taidoille. Ulkomailla kohteet ovat myös kaivosten lisäksi
luonnonluolia, joissa syvyys voi vaihdella huomattavasti. Vedenalaisilla luolilla on omat
ainutlaatuiset ympäristönsä, jota ei löydy muualta, ja siksi luolasukeltaminen onkin mielenkiintoista
tutkimusretkeilyä. Suurin osa luolasukelluksista on laitesukelluksia, mutta mahdollista se on myös
vapaasukeltaen omien kykyjen rajoissa.
Tee ainoastaan sen tasoisia sukelluksia ja käytä vain sellaisia varusteita, joihin olet saanut
koulutuksen!